perjantai 20. huhtikuuta 2012

R niin kuin Reinikainen

Mikä Reinikainen? Älkää edes kysykö.

Soudellaan mieluummin hetki hiukan syvemmissä vesissä, koska yön pimeinä tunteina saatoin ymmärtää muistaa jotain valtavan suurta. Mä olen yrittänyt vakuuttaa (eniten luultavasti itselleni), että mä tarvitsen kokonaisen armeijan ollakseni edes tyytyväinen. Että mulle ei riitä yksi ei ehkä täydellinen, mutta melko lähellä täydellistä olevan inhimillinen. Tietenkin mä olisin iloinen kokonaisesta armeijasta ja erityisesti siitä, ettei olisi pakko sitoutua johonkin yhteen. Sillä tavalla välttyy kohtaamasta omia pimeitä puoliaan, kun ottaa kaikesta vaan sen hyvän.

Parasta parisuhteettomuudessa on se, että saa tehdä täsmälleen kuten haluaa. Kukaan ei ole "sanelemassa" kotiintuloaikoja eikä kyselemässä kenen kanssa mihinkin on menossa. Kurjinta parisuhteettomuudessa on se, että kaikesta huolimatta sitä kaipaa jotain toista aikuista (tai vähemmän aikuista), jonka kanssa arkensa jakaa. Ristiriitaista. Ei huvita tilittää, mutta sittenkin pitäisi saada tilittää. Puhumattakaan siitä kaikesta muusta. Ota tässä nyt edes itsestään selvää.

Mun muistin palautuminen liittyi aika läheisesti siihen sanaan, jota ei saanut sanoa ääneen, sillä samasta paikasta alitajuntaan jäi pyörimään kolme olennaisen tärkeää sanaa: puhua samaa kieltä. Ei, en tarkoita sitä lihakimpaletta kenenkään suussa. En myöskään sitä, että toinen puhuu suomea ja toinen norjaa. En myöskään sitä, että pitää olla kaikesta samaa mieltä. Ainoastaan sitä, että puhutaan samaa kieltä. Sitä, ettei tarvitse olla varmuuden vuoksi piikit pystyssä tai pukeutua haarniskaan. Sitä, ettei ole maailmanloppu, vaikka toisen ajatukset ei olisi lähelläkään omia. Ei kukaan jaksa sellaista taistelua. Ja ehkä. Siis vain ehkä ihmiset oikeasti puhuisivat enemmän omista ajatuksistaan, jos ei tarvitsisi pelätä ajautuvansa puolustuskannalle.

Maailmanloppuun kun kuuluu läheisesti se, että on pakko yrittää muuttaa asioiden tilaa itselle suotuisammaksi. Mikä on tietenkin täysi mahdottomuus, jos puhutaan ihmisen perusluonteesta. Parhautta on, kun edes yrittää ymmärtää toisen näkökulman. Ei sitä tarvitse muuttaa mitenkään vain siksi, ettei se ole oma. Välttääkseni sen, ettei kukaan meinaa tukehtua palkokasviin nenässään, jätän kertomatta mieleen tulleita esimerkkejä.

Muistinpa vaan, että ei enää mitään jättiläisiksi luultuja tuulimyllyjä vastaan taistelevia Don Quijoteita.

Reinikainen on muuten se tv-sarjan poliisi. Mutta ei se nyt liity tähän mitenkään. Mä vaan satuin heräämään yhtenä päivänä siihen, että unessa joku sanoi mulle: "siitä se Reinikaisen poika vasta olisi ihmeissään". Häh? Mähän sanoin, ettei kannata kysyä. Enempää en muista. Eikä se luultavasti ollut edes mitään olennaista. Kunhan ajattelin, että olisi kiva, kun joku löytäisi blogiin hakusanalla Reinikainen eikä pelkästään etsiessään seksikkäitä miehiä, joita täällä jo onkin pilvin pimein.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jotain sanottavaa asiasta tai asian vierestä? Sano se nyt tai myöhemmin, mutta älä vaikene iäksi.

Kaikki kommentit päätyvät ensin sähköpostiini hyväksyttäviksi. Valtaosa kommenteista myös hyväksytään, koska tykkään kommentaattoreistani - sekä vakituisemmista että satunnaisista. :)

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...